Aloita :: Kaikki artikkelit :: Lisää uusi artikkeli :: Extended Search

Lisää uusi käännös

[Alkuperäinen] findance.com: Dark Passion Play (2007-09-19) - Reviews

findance.com
Antti Niemelä

Onko mitään kotimaista levyä hypetetty ja odotettu niin antaumuksella kuin Nightwishin Dark Passion Play -albumia? Voi sanoa, että levy-yhtiö on ainakin onnistunut täydellisesti promootiossa. Siitä lähtien, kun uusi laulaja Anette Olzon astui julkisuuteen, yhtye on pysynyt tiiviisti pinnalla medioissa, eikä siinä ole edes tarvittu minkäänlaisia kohujuttuja.

Nightwishin edellinen albumi, Once, oli melkoinen taideteos ja Dark Passion Play on puitteeltaan yhtä mahtipontinen. Levyllä on 66 hengen sinfoniaorkesteri, 33 hengen kuoro, 12 hengen gospel-kuoro ja kaksi poikasopraanoa.

Levyyn ajetaan sisään lähes 14-minuuttisella The Poet And The Pendulum -biisillä, joka on levyn kunnianhimoisin biisi useiden eri osien siivittämänä. Tavallaan se on aika erikoinen veto levyn alkuun, mutta se on samalla myös mitä uljain avaus ennenkuin siirrytään hittipotentiaalisiin, aggressiivisempiin biiseihin Bye Bye Beautiful ja Amaranth. Bye Bye Beautiful saa lisäpuhtia Marco Hietalan vokaaleista, mutta myös pelkkä Anette Olzonin ääni toimii mainiosti Amaranthissa. Myös Cadence Of Her Last Breath on mainio ehdokas sinkkujulkaisuksi.

Suomessa digitaalisena sinkkuna julkaistu Eva toimii levyllä hienosti tasapainottajana aggressiivisten ja puolinopeiden biisien seassa. Evaa kauniimmaksi pistää kuitenkin levyn lopettava gospel-kuorolla terästetty Meadows Of Heaven, eikä For The Heart I Once Had -biisikään ole ollenkaan hassumpi.

Kitaristi Emppu Vuorinen on saanut mukaan oman sävellyksensä Whoever Brings The Night, joka on yksi levyn vauhdikkaimmista vedoista. Myös Marco Hietalan sävellys ja soolobiisi The Islander vetoaa kovasti, mutta tällä kertaa homma hoidetaan akustisuuden kautta. Hietala on tunkenut näppinsä peliin myös biisiin 7 Days To The Wolves, jolle hän luovuttaa myös äänensä. Lisäksi Hietala on hyvässä vauhdissa varsin rankassa biisissä Master Passion Greed.

Dark Passion Play on yhtä monimuotoinen kuin Once, mutta kokonaisuus järkkyy hienoisesti levyn puolivälin jälkeen, kun kaikki suurimmat tehot on upotettu jo kuuteen ensimmäiseen biisiin. Vaikka laulaja on vaihtunut, Nightwish kuulostaa edelleen samalta yhtyeeltä. Yksi elementti on muuttunut, mutta muuten homma jatkuu entiseen malliin. Anette Olzonin aiempaan verrattuna erilainen ääni on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan, mutta Dark Passion Play -albumin perusteella se sopii tähän joukkioon erinomaisesti.

8/10

added by Lonnie on 05.10.07artikkeli saatavilla myös:  | tulosta versio

(c)2006 Nightwish Bibliotheca
Nightwish-Bibliotheca.com is a project of Ever Dream Fanclub
Copyrights and trademarks for the photos, articles and other promotional materials are held by their respective owners.